Kuonokoppa

Edelleen yksinään sana kuonokoppa aiheuttaa monissa ihmisissä negatiivisen tunnelman, vaikka on jo pitkään ollut eläinalan ammattilaisten huulilla, kuinka koppa on useille koirille hengenpelastaja ja suojaa hoitavan henkilökunnan raajoja tilanteissa, joissa koira ymmärrettävästi saattaa näykkäistä.
Tärkeintä on ostaa koiralle sopiva kuonokoppa ja opettaa koiralle sen käyttö unohtaen samalla muiden mielipiteet ja keskittyen oman koiran hyvinvointiin ja tarpeisiin.

Koppa mediassa

Oma Google, joka on todellakin koulutettu etsimään koiriin liittyviä asioita, tarjoaa ensimmäisten joukossa artikkelia vuodelta 2012, jossa kerrotaan, kuinka iso molossityyppinen koira on ”repinyt” erään ihmisen koiria. Tässä artikkelissa kauhistellaan, kuinka koppa aiheuttaa kauhistelua ja ihmiset alkavat pelätä koppapäistä koiraa nähdessään sellaisen.
Siirryttäessä ajassa eteenpäin ja Googlen listassa alemmas tulee vastaan teksti, jossa onneksi jo puhutaan, kuinka stigmaa kuonokopasta halutaan poistaa ja opettaa ihmisille, ettei koppa ole merkki vihaisesta koirasta tai ”huonosta” omistajasta. Vuosi on 2019, eli ollaan edelleen menneisyydessä, mutta nyt on jo iso mediatalo tehnyt jutun, missä ei kerrota tappajakoirista ja kauheista hyökkäävistä koirista.
Uudempaa tekstiä ei minulle tarjottu hakukoneen listalla isoilta, kaikille kansalaisille suunnatuissa medioissa, vaan seuraavat kertomukset kuonokoppaan liittyen olivatkin koiranomistajille suunnattuja tekstejä. Koiranomistajat tietenkin ovat se ryhmä, joille tämä on oleellisin tieto, ja se pitää ensimmäisenä saada jokaisen tietoisuuteen, mutta samalla ihminen, joka ei koiraa omista, jää tietämättömyyteen, miksi vastaantulijan koiralla se koppa saattaa olla päässään.

 

Kouluttajien näkemys asiaan

Ensimmäinen asia, jonka kaikkien kouluttajien sanoista ja kirjoituksista koppa-aiheeseen luen tai kuulen, on, kuinka olennaista koiralle on opettaa koppa koiralle mahdollisimman mukavaksi ja positiiviseksi asiaksi. Tätä sävelmää myös itse soitan, kun puheeksi tulee kopan käyttö missään tilanteessa.
Usein koiran ohjaajilla, joiden koirat syövät maasta vaarallisia asioita, saattaa olla edelleen ajatus siitä, kuinka kopan käyttöä ei halua koiralleen aloittaa, kun sitten kaikki luulevat, että se maailman ihanin ja sosiaalisin koira on vihainen, eikä sitä voi moikata. Tässä puntaroisin kuitenkin, kumpi on koiran kannalta tärkeämpää, ja valitsisin sen mukaan, käyttääkö koppaa vai ei.
Kopan käyttö jatkuvasti voi olla koiralle stressaavaa, ja siksi lenkit kannattaa välillä suunnitella niin, että koira saa suu kokonaan auki mennä ja tutkia maailmaa. Metsän siimeksestä harvoin löytyy koirille vaarallisia asioita, joita syödä (ällöttäviä kylläkin).
Koppa on rajoittava elementti koiralle, ja siitä tulee todella inhottava, jos koppaan ei ole yhdistetty positiivista tunnetta. Koppatreeni kannattaakin aloittaa jo ihan pennun kanssa, vaikka aikuinenkin koira oppii nopeasti, mikä on homman nimi. Myöskään treeniä ei kannata kiirehtiä ja olettaa, kun koira antaa pukea kopan rauhassa päälle, että treeni on nyt valmis, ja uskoa sokeasti koiran olevan nyt mukavassa mielentilassa. Monet koirat jähmettyvät koppa päässä, mutta mielentila on edelleen negatiivisen puolella.
Koiran koppatreeniä kannattaa kuvata, jotta voi myöhemmin vielä katsella koiran reaktioita eri vaiheissa ja pohtia, ollaanko onnistuttu treenaamaan positiivinen temppu kopan pukemisesta.
Kuonokopan pukemisessa useimmiten haasteena ovat itse pukemisen hetki ja myöhemmin, kun koira kokee kopan rajoittavaksi. Kopan pukeminen onkin se, mihin ensin kannattaa paneutua hartaudella ja tehdä toimesta koiralle mieluisa.

 

Yksi keino, kuinka opettaa koiralle kuonokopan pukeminen

 
Kun koppaan ei ole vielä yhdistynyt mitään ikäviä tunteita, aloittaisin näin:

1. Toisin kopan koiran ulottuville. Koiran haistaessa sitä palkkaisin koiran kopan ulkopuolelle.
   
   
2. Avaisin kopan suun kohti koiraa, ja koiran tuodessa kuonon kopan lähelle palkkaus tulisi ulkopuolelle.
3. Seuraava palkkaus tulisi, kun koira suuntaa kuononsa jo kopan suuaukon sisäpuolelle, muttei vielä työnnä kuonoaan kokonaan koppaan.
4. Tässä vaiheessa palkkaan, kun koira jo laittaa nenänsä kopan sisälle.
   
   
5. Kun edellinen sujuu, palkkaisin koiran niin, että kuono on kopassa sisällä, ja ujuttaisin ensimmäisen palkan kopan sisältä ja antaisin uuden palkan vielä ulos kopasta.
6. Sitten alkaisin laittaa koppaa kiinni, josta saa palkan kopan sisälle, ja koppa lähtisi palkan saamisen yhteydessä myös joka kerta pois päästä. Palkan voi vielä antaa pois ottamisen jälkeenkin.
7. Viimeinen steppi ennen kopan keston pidentämistä olisikin, että laittaa kopan kiinni ja palkkailee koiraa muutamia kertoja kopan ”läpi” ja ottaa kopan pois.
   
   

(kuvan koiraa ei vahingoitettu kuvien oton hetkellä)

  Jokaiseen vaiheeseen kannattaa käyttää aikaa, jotta voi olla varma, ettei koira vain jähmety koppaa puettaessa. Toistoja voi jokaiseen vaiheeseen kerryttää makunne mukaan 5–10 kertaa riippuen koirasta ja oppimisen tahdista. Aina saa myös palata takaisinpäin, jos tuntuu, ettei koira millään osaa seuraavaa vaihetta. Treenin loppuun voi antaa koiralle vielä ”loppupalkan”, joka on hieman suurempi, tai jonkin mukavan nuuhkumaton, kongin, nuolumaton tms.
Videointi on hyvä apuri tunnistamaan koiran mielentilan. Treeni kannattaa pitää lyhyehkönä, koska ihmisen kanssa työhön tottunut koira kyllä tekee, vaikka kuinka monta toistoa, mutta väsyneet ja ehkä hommaan tylsistyneet aivot eivät enää ota tietoa vastaan samalla tavalla kuin levänneet ja motivoituneet aivot. Pieni treenihetki silloin tällöin tuottaa parempaa tulosta kuin nopeasti maaliin suoritettu.
 

Millainen on sopiva kuonokoppa?

Erilaisia koppia on myynnissä monia, ja jokaiseen malliin löytyy varmasti sopiva kuono. Käyttötarkoitus on ensimmäinen, mitä kannattaa pohtia koppaa ostaessa. Jos koppa tulee suojaamaan omia sormia kivuliaiden tai epämukavien hoitotoimien varalle, voi paras vaihtoehto olla kankainen kuonokoppa. Kankaisen kopan kanssa on oltava erityisen tarkkana, sillä monet niistä sulkevat suun kokonaan, jolloin käyttöaika saa olla vain muutamia minuutteja, tai on oltava tarkkana, että koiralla on mahdollisuus läähättää, eikä koppa kiinni ollessaan ole koiran silmissä.
Taas jos tarkoitus on estää koiraa syömästä maasta vaarallisia asioita, onkin paras mahdollisuus kova koppa, jossa on etuosassa vielä tiheämpi ”verkko”. Tällaisen kopan kanssa sovitettaessa ottakaa huomioon, että koiran suu pääsee aukeamaan kunnolla, jotta lenkillä ollessa koira saa viilennettyä itseään mahdollisimman hyvin, sekä se, että koppa ei nouse koiran avatessa suunsa häiritsemään silmiä. Eikä koskaan ole mukavaa, jos koppa hinkkaa ja osuu koko ajan herkkään kirsuun.
Eläinlääkäriä varten, jos treenaa ja haluaa samankaltaisen kopan, on asemilla käytössä usein kankaiset kopat, jolloin tähän treeniin sopii hyvin kangaskoppa.
Koiralle, jolla on riskinä säikähtäessään tai uhatuksi olonsa tuntiessaan purra, koppa kannattaa valita niin, että vaikka koira saisikin kuonollaan osuman ihmiseen, ei se tee hallaa kummallekaan, jolloin joustavampi muovinen voisikin olla tähän hyvä vaihtoehto.
 

’Ei mun koira tarvii koppaa’

Tämä on lause, joka saattaisi jopa kuulua omasta suustani, mutta ymmärrän hyvin, että kun menemme lääkäriin ja käsissä on iso musta uroskoira, haluaa hoitava henkilökunta turvata itsensä ja koiralle puetaan koppa. Varsinkin jos hoitajaa tai lääkäriä jännittää koiran hoito, on erittäin hyvä idea pukea koiralle koppa päähän. Ymmärrän myös hyvin kopan käytön, kun käsissä on häntää heiluttava omistajaansa tuijottava vaalea labbis. Rotu, koko tai sukupuoli ei koskaan kerro koiran kynnyksestä purra vierasta (tai tuttuakaan) vaikeissa tilanteissa.
Nukutusten yhteydessä nykyään koppa sujautetaan kyselemättä päähän ja annetaan olla päässä myös heräämisen yhteydessä. Koira on tässä tilassa niin ’pihalla’, ettei välttämättä tunnista omistajaansa, saati hoksaa hoitajan tai lääkärin olevan ihan kiva ja hyvillä aikeilla liikkeellä.
Omassa työssäni en ole vielä kohdannut koiraa, jolle olisi pitänyt kuonokoppa pukea, mutta pystyn pitämään etäisyyden koiraan, eikä minun tarvitse juuri koskaan koskea koiraan.
Kynsienleikkauksia tehdessäni olisin toivonut useampien omistajien kertovan koiran jännittämisestä ja olevan valmiimpia pukemaan kopan koiralle sen antaessa varoitusnäykkäyksen. Usein saatetaan kokea, että koiralle olisi parempi, kun otetaan tiukkaan halausotteeseen ja sitten hoidetaan toimitus, kuin että puetaan koppa. Harvoin koira pitää tiukasta halausotteesta, jossa rajoitetaan liikkumista voimakkaasti, ja isojen koirien omistajat tietävät, kuinka tämä ei välttämättä ole se turvallisin vaihtoehto kenellekään.
Oikein opittu kuonokoppa helpottaa omistajan jännitystä tilanteissa, joissa on riski puremalle, ja auttaa myös koiraa olemaan rennompi, kun omistaja on rauhallinen, sekä koira tietää, että kun koppa on päässä, saa palkkaa!
 
Treenatkaa rohkeasti kuonokopan käyttöä ja vaikkei koppaa heti kotona olekaan, voi treeniin käyttää mitä tahansa putkiloa (pahvimuki, muovikartio, muovipurkki jne.) mikä on saatavilla, kunnes sijoittaa rahaa tarvitsemaansa kuonokoppaan.

Kuonokoppa ei kerro sinusta, koirastasi tai koulutustaidoistasi mitään negatiivista!
 
 

Laura Tuominen

(julkaistu suomen beauceron ry:n jäsenlehdessä 2/26)